Joulun sanomassa korostuu Jeesuksen syntymä maailmaan ihmisten keskuuteen. Eikä mikä tahansa syntymä, vaan syntyminen vapahtajaksi, joka sovittaa maailman synnit. Jeesuksen syntymässä jo sisältyy lunastuksen sanoma, jota vahvasti apostoli Johannes korostaa evankeliuminsa alkulehdillä. ” ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi Hänen kauttaan” (John 3:17). Siihen syntymiseen liittyen korostuu kristittyjen keskuudessa samalla opetus, että Jeesus syntyi neitsyestä. On kuitenkin erästä ”mitä sitten” ajatuksen heittämistä ilmaan. Onko sillä väliä, jos Jeesus ei syntynytkään neitsyestä, vaan sai alkunsa täysin biologisesti Marian ja Joosefin kautta? Eikö se riittäisi Jeesuksen lunastuksen täydellisyyteen, jos Hän sai Jumalan Pojan arvon vasta Johannes kastajan toimituksessa? Ainakin jos hutaisten luemme Matteuksen evankeliumin 3 ensimmäistä lukua, joku saattaisi ajatella, että Jeesuksen asema Jumalan Poikana alkoi vasta sen jälkeen. Silloinhan Jumala ilmoitti taivaasta ”Tämä on Minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt 3:17). Voiko tällaisesta opetuksesta tulla vahinkoa evankeliumiin, jos kuitenkin muuten Jeesus menisi sovittamaan synnit ristille?
Äskeistä Jeesuksen Jumalan Pojan aseman saamista myöhemmin kutsutaan adoptionismiksi, opiksi jonka mukaan Jumala adoptoi Jeesuksen Jumalan Pojaksi Johanneksen kasteen aikana. Ikään kuin Jeesus ei ollut Jumalan Poika jo maailmaan syntyessään, vaan Hän oli pelkkä ihminen vailla täyttä Jumalallista alkuperää. Pelkästään heti alkuun pitää todeta, että adoptionismi julistettiin alkukirkon kirkkoisien keskuudessa harhaopiksi. Irenaeus Lyonilainen (jkr 130-202) kritisoi adoptionismia vastaan ja korosti teoksessaan ”Harhaoppeja vastaan” kuinka Jeesus on ikuisesti Jumalan Sana, joka tuli lihaksi jo syntyessään. Adoptionismi johtaa väistämättä Jeesuksen mieltämiseen puoliksi ihmiseksi ja puoliksi Jumalaksi. Paavali korostaa Jeesuksen Jumaluuden täydellisyyttä sanoen ”Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi Hänessä,” (Kol 1:19). Käyttäen kreikan sanaa ”pleerooma”, täyteys, joka sisältää ajatuksen, että Jumala on täysin kokonaisesti läsnä ilman vajavuutta. Sama korostus löytyy toisin sanoin myös Paavalin sanoissa ”Hänessä asuu Jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,” (kol 2:9). Korostaen kreikan kielen adverbiä, ”soomatikoos”, todellisuudessa, että Jeesuksen ruumis on todellisuudessa täyttä Jumaluutta vailla vajavuutta. Paavalin korostukset siitä, että Jeesus on selkeästi täysi Jumala ja täysi ihminen, eivätkä ne toinen toistaan tee vajavaisiksi keskenään.
Jos adoptionismin näkemystä sovellettaisiin johdonmukaisesti, johtaisi se polyteistiseen sekamelskaan. Jos tulkitaan että Pyhän Hengen laskeuduttua kyyhkysen lailla Jeesukseen oli Jeesuksen Jumalan Pojaksi ottamista, niin silloin tulevat apostolit ja kristityt pitäisi mieltää Jumalallisiksi isolla J-kirjaimella. Asuuhan heissä Pyhä Henki. Jeesuksen opetuslapset saivat Pyhän Hengen helluntaina, joten muuttuivatko he yllättäen Jumalallisiksi Jeesuksen tapaan? Tällaista johtopäätöstä ei voi tehdä pelkästään jo katsomalla, kuinka apostolit näkivät itsensä. Paavalin ja Barabbaan ollessaan lähetysmatkallaan Lystrassa, eivät he suostuneet siihen, että heitä kohdellaan jumalina. Päinvastoin osoittivat suurta suuttumusta vaatteet repäisten, kun heitä ei suostuttu näkemään vajavaisina ihmisinä (Apt.14:14-15).
Jeesuksen Jumaluus ei alkanut vasta Johannes kastajan kasteessa eikä Pyhä Henki tullut Jeesukseen vasta kasteen aikana. Kaste oli Jeesuksen julkisen työn aloittamisen ilmoitus. Samalla ollen koko Jumalan kolminaisuuden, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen julkilausuma kuulijoille, että heidän edessään on kaikkivaltias Jumala, Messias. Ollen Johannes kastajalle Jumalalta merkki kuka on Hänen Poikansa, luvattu lunastaja (John 1:32-34). Jo Jeesuksen lapsuudesta näkyy Hänen Jumalan täyteyttä. Jeesuksen ollessaan vielä 12-vuotias lapsi, Hän sai temppelin opettajat hämmästymään Hänen viisaudestaan (Luuk 2:46-47). Enkeli Gabrielin ilmoitukset Marialle ja Joosefille tuovat esille sen, että Jeesuksen syntymän alkuperä on täysin Jumalasta alun alkaen. Mitään inhimillisiä biologisia vippaskonsteja ei tarvittu, vaan Jumalan Hengen kautta tuli Jeesuksen, Jumalan, inkarnaatio maailmaan.
Luuk 1:35: Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on SIINNYT, on PYHÄSTÄ HENGESTÄ.”
Matt 1:20: ”Pyhä Henki tulee päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi myös sitä Pyhää, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.”
Roomalaiskirjeen 5 luvusta löytyy Jeesuksen neitseestä syntymisen välttämättömyys. Kirjeessä ei suoranaisesti käytetä sanaa neitseestä syntyminen mutta Paavalin vertaus maailman ensimmäisen ihmisen, Aatamin, ja toisen Aatamin, eli Jeesuksen, välillä tuo tämän ajatuksen. Syntien sovitus tehtävä ei ole mahdollista Aatamissa syntyneiden kohdalla koska perisyntinen olemus jatkuu jälkeläisissä. Adoptionismissa Jeesus olisi täten syntiensovitukseen täysin kelpaamaton. Tarvitaan ehdottoman puhdas synnitön edustaja, jossa ei ole perisynnillistä alkuperää. Syntymän pitää täten olla Aatamia aikaisemmasta, luomakunnan alulle pistäneessä Jeesuksessa eli Jumala itse. Jumalassa ei ole syntiä, joten Hän valmisti Poikansa Jeesuksen Kristuksen syntymään uhriksi, ollen Pojassaan, sovittamaan meidät syntien edestä. Tämän Paavali tiivistää seuraavanlaisesti:
2 Kor 5:19-21 ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”
Neitseestä syntymisessä korostuu Jumalan käsiala, kuinka Jeesuksessa on ehdoton puhtaus, synnittömyys, mutta samalla maailman syntien alaisuus asetettuna Jeesuksen kannettavaksi. Korostuen samalla Jumalallinen ehdoton alkuperä, jossa Jumala on kaikessa täyteydessä Pojassaan valmistunut sovittamaan maailman synnit. Valmistettuna uhriksi, joka nähdään synnin rangaistuksen ansainneena, vaikka Jumalallinen alkuperä näkyi Jeesuksen synnittömänä elämänä.
Jeesuksen syntymässä neitseestä korostuu myös Jeesuksen oma tahto asettua sovitusuhriksi syntien edestä. Jeesukselle sovitusuhriksi ryhtyminen ei tapahtunut vasta julkisen tehtävän aloittamisen aikana. Seimessä nukkunut Vapahtaja oli täydessä ymmärryksessä, mitä varten Hän oli tullut maailmaan. Heprealaiskirje 10:5 kirjoitetaan: ”Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: ”Uhria ja lahjaa Sinä et tahtonut, mutta ruumiin Sinä Minulle valmistit.” Tekstissä korostuu, kuinka Jeesus itse sanoo ennen maailmaan tuloa, että Hänestä tehdään sovitusuhri. Heprealaiskirjeen 10:10 vedetään yhteenveto siitä, kuinka Jeesus tahtoi tehdä Isänsä tahdon olla sovituksena. Jeesuksen sanat ”Minä annan henkeni lampaiden edestä” (John 10:15) onkin samalla Jeesuksen sanat jotka Hän tarkoitti jo ennen inkarnoitumista.
Neitseestä syntyminen kertoo vahvasti sitä kieltä, kuinka selkeästi Johanneksen evankeliumin kuvaus Sanasta, joka tuli lihaksi, on puhdasta ja vääristelemätöntä. Meille ei jää epäselvyyttä siitä, että Jeesuksen sovitus jäisi jollain tavalla vajavaiseksi meidän syntiemme edestä. Samalla se korostaa miten runsas ja ylenpalttinen onkaan Jeesuksen sovituksen kautta tullut armo ihmisten osaksi. Mitä Paavali kertoo Jumalan rikkauden, viisauden ja tiedon syvyyden olevan ihmiselle mahdotonta täysin käsittää, samasta syystä Jumalan armo Jeesuksessa meille on käsittämättömän suurta (Room 11:33; Room 5:15). Tämä kaiken äärimmäisyyden lähde tulee jokaiselle osaksi, joka uskoo Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajana.
Siunattua armorikasta joulua kaikille.