Kristinuskon yksi selkeistä erityispiirteistä on armokeskeisyys, tai ainakin voimme sanoa että ei löydy juurikaan muita uskontoja joissa armoa korostettaisiin. Kuitenkin yllätyksenä sanottakoon, että kristinusko ei ole ainut joka opettaa pelastumista yksin armosta, vaan on olemassa eräs yksittäinen uskonto joka korostaa yksin uskosta pelastumista. Kyseessä on amidabuddhalaisuus, osa mahayana buddhalaisuutta jota kutsutaan myös amidismiksi tai läntisen paratiisin buddhalaisuudeksi. Siinä opetetaan kuinka Amida buddhaksi valaistunut kaukainen mystinen henkilö on saanut kyvyn pelastaa yksin armosta. Kyseistä buddhalaisuutta esiintyy paljon kaukoidässä Kiinassa, Etelä-Koreassa, Japanissa, Vietnamissa ja Taiwanissa. Japanissa se on suurin buddhalaisuuden muoto, josta kaksi suurinta japanilaista suuntausta ovat syntyneet 1100-1200 lukujen aikana Hounen Shouninin Jodo Shuu ja Shinran Shouninin Jodo Shinshuu. Tätä armokeskeisyyttä korostava buddhalaisuus on varmasti yksi iso osatekijä miksi Japanin lähetyskenttä on niin kivikkoinen. Mitenkä voit vakuuttaa japanilaisen tarvitsevan Kristuksen armoa, jos kerran Amida pystyy tekemään saman? Täytyy katsoa muitakin puolia miksi Kristinusko on todellisuudessa vakuuttavampi. Mainitaan kolme isoa ratkaisevaa eroa näiden kahden välillä.
Ensiksikin mistä kuuluu pelastua? Käsitys siitä mistä tarjotaan pelastusta ovat kummallakin erilaiset. Amidabuddhalaisuus näkee kärsimyksen ongelman johtuvan jälleensyntymisen kierteestä, josta ihminen ei pääse pois ilman Amidan pelastavaa armoa. Maailman tila on muuttunut mappou tilaan, eli lopun aikaan, jolloinka jokainen elollinen ei kykene enää omilla ponnisteluillaan pelastamaan itseään tästä jälleensyntymisen kierteestä. Jokaiseen elolliseen on kertynyt pahaa karmaa liikaa, että jälleen syntymä hyvään osaan on oikeastaan illuusiota, eikä kyseinen hyvä henkilö ole sen kykenevämpi itseään pelastamaan kuten paha rikollinen. Kristinusko opettaa selkeästi että meidät pelastetaan synnin palkasta, kuolemasta (Room 6:23). Kuolema tuli Aatamin lankeemuksen kautta koko ihmiskuntaan kaikkien osaksi, eikä kukaan voi pelastua kuolemalta muutakuin Jeesuksen sovitukseen turvautumalla (Room 5:8-21). Siinä missä amidabuddhalaisuus uskoo ihmisen jäävän jälleensyntymisen kierteeseen ja elämän tuskaan, Kristinusko ei usko että ihminen jälleensyntyy joksikin toiseksi kuoleman jälkeen, vaan kuoleman jälkeen on ikuinen ero Jumalasta tai ikuinen elämänonni Jumalan yhteydessä taivaassa ja uudistetussa luomakunnassa (2 Tes 1:8-9, Room 6:23, 2 Piet 3:13 Ilm 21:1-2). Jeesuksen rikkaan miehen ja köyhän Lasaruksen vertaus kertoo hyvin, kuinka Jumala ei salli tuonpuoleisen päästä enää elävien maailmaan, vaan heidän osansa on jäädä valitsemaansa iankaikkisuuteen. Rikas mies pyysi tuonelassa Abrahamia varoittamaan elossa olevia veljiään, lähettämällä jonkun kuolleista heräämään ja varoittamaan tulevasta tuskasta. Kuitenkin Abraham sanoi että Mooseksen ja profeettojen kautta tullut sana jo riittää, eikä kuolleista tulleen varoitus lisäisi painoarvoa varoitukselle (Luuk 16:19-30).
Edellisestä siirrymme jo toiseen missä on kahden välillä iso ero, on pelastuksen päämäärä. Amidabuddhalaisuudessa pelastuksen päämääränä on lakata olemasta, eli saavuttaa tyhjiin raukeaminen, Nirvana. Tässä välivaiheessa on Amida buddhan läntinen paratiisi, johonka häneen turvautuneet jälleensyntyvät ja pääsevät Amidan opastuksella meditoimaan itsensä Nirvanaan. Siellä ei ole mitään häiriötekijöitä, jotka vaikeuttaisivat mietiskelyä. Kristinuskossa taivas ei ole täysin lopullinen päämäärä, vaan uusi taivas ja uusi maa (John 14:2-4, 2 Piet 3:13 Ilm 21:1-2). Jumala on alunperin luonut maailman omaksi kunniakseen paikaksi, jossa ihmisten kuului Jumalan kuvana hallita iankaikkisena olentona koko luomakuntaa Jumalan kanssa. Raamattu kuitenkin lupaa, että luomakunta elää synnytystuskissaan odottaen tulevaa vapautusta, kuten meistä jokainen Kristuksen oma (Room 8:20-25). Ensiksi Kristuksessa kuolleet herätetään ja sitten muut maan päällä olevat Kristuksen omat temmataan Jeesuksen tykö Hänen takaisin paluussaan (1 Tes 4:13-18). Ensiksi on tuhatvuotinen valtakunta ja sen jälkeen Jumala uudistaa koko luomakunnan kokonaan niin, että on uusi taivas ja uusi maa (Ilm 20, 21). Entinen maailma katoaa ja tilalle luodaan uutta, kokonaan uusi luomakunta jossa Jeesuksen omat saavat olla iankaikkisuudessa Jumalan kanssa hallitsemassa. Amidabuddhalaisuus näkisi iankaikkisuuden kauhistuksena, koska se mielletään samalla iankaikkisena kärsimyksenä. Jos asiaa saivarrellaan Raamatulla, on olemassa ”iankaikkinen elämä” helvetissä, joka on ikuista kärsimystä (Matt 13:49-50). Kuitenkin samassa ne unohtavat, että iankaikkinen elämä, jonka Jeesuksen syntien sovitukseen turvautumalla saamme, on iankaikkista onnea jossa ei ole enää kyyneleitä ja tuskaa. Hyvin erilainen iankaikkisuus kuin buddhalaisuuden kauhistelema iankaikkisuus.
Isoin erottava tekijä on historialliset todisteet. Miten pelastuksen tarjoajat kykenevät siihen, mitä lupaavat. Amida buddhan historiallisuus on hämärän peitossa, eikä ole yksimielisyyttä siitä, kuka hän alunperin oli ja missä hän asui ja mitä hän teki saadakseen kyvyn pelastaa yksin armosta. Riippuen siitä keneltä kysytään, Arthur Lloydin mukaan Amida on syntynyt syyn ja seurauksen laista, eli mystisen voiman kautta jossa hänellä ei ole todellisuudessa alkua ja loppua, ensiksi syntyen kauan kauan sitten Sejizai-ou-Butsuna, joka ryhtyi munkki Houzou Bikuksi. Houzou Bikuna hän lupasi kehittämään usean jälleensyntymisen kautta kyvyn pelastaa yksin armosta, saavuttaen lopulta valaistumisen Amida buddhaksi. Väitetään myös että Sidhartha Gautama, buddhalaisuuden perustaja, todellisuudessa kertoi Amidan armosta yhtenä vaihtoehtona päätyä Nirvanaan, mutta tähän näkemykseen theravada buddhalaisuuden suuntaus ei usko. Buddhalaisuus syntyi 500 ekr, mutta lähteet Amidan pelastavasta armosta ovat hyvin pitkälti 500 jkr ajoilta Kiinasta. Eli ei löydy aineistoa joka sijoittuisi Gautaman elinvuosiin. Vaihtoehtoisesti Yejitsu Okusa kuvailee Amidan olevan alkuperältään tavallaan jumalallinen olento, jonka kautta maailman kaikkeus on saanut alkunsa. Ensiksi tämä jumalallinen kaikkeus syntyi Dharmakaraksi, aloittaen jälleensyntymisten kautta keräämään kyvyn pelastamaan yksin armosta. Tai vaihtoehtoisesti opetetaan että, Amida on todellisuudessa symboli buddhalaisuuden todellisesta opista, jossa pelastava voima astuu elämään kun eletään keskinäisessä myötätunnossa.
Kristinuskossa historiallisen Jeesuksen elämästä ja Hänen ylösnousemuksesta kuolleista löytyy vankkaa historiallista todistusaineistoa. Juutalainen Flavius Josephus (37-100 jkr) ja roomalainen Tacitus (55-120jkr) kertovat Jeesuksesta historiallisena henkilönä. Josephus mainitsee Jeesuksesta seuraavaa:
” »Niihin aikoihin siellä eli Jeesus, viisas ihminen, jos häntä voi nimittää ihmiseksi. Sillä hän oli henkilö, joka teki yllättäviä sankaritekoja ja oli sellaisten ihmisten opettaja, jotka iloiten ottivat vastaan totuuden. Hän voitti puolelleen monia juutalaisia ja monia kreikkalaisia. Hän oli Kristus. Kun Pilatus, kuultuaan että häntä syyttivät keskuudessamme korkeimmassa asemassa olevat miehet, oli tuominnut hänet ristiinnaulittavaksi, ne, jotka olivat ensin oppineet rakastamaan häntä, eivät luopuneet kiintymyksestään häntä kohtaan. Kolmantena päivänä hän ilmestyi heille herättynä takaisin henkiin, sillä Jumalan profeetat olivat profetoineet tämän ja lukemattomia muita hämmästyttäviä asioita hänestä. Ja kristittyjen heimo, jota hänen mukaansa sillä nimellä kutsutaan, ei tähän päivään mennessä ole kadonnut.»
Unohtamatta mainita asiaa, kuinka Jeesuksen Jumaluus korostetaan Johanneksen evankeliumissa, ollen luoja Jumala (John 1:1; 8:58) ja Vanhan testamentin puolella Jeesus vaikuttaa näyttäytyvän Daniel ystäville tulisessa pätsissä (Daniel 3:24-26). Läpi luomisesta ristinkuolemaan, ylösnousemukseen ja luomakunnan uudistukseen asti on läpivalaisu Raamatussa, josta näkyy selkeästi että Jeesus on luoja Jumala, yksi kolminaisuuden persoonista, joka on selkeästi vaikuttanut, ja vaikuttaa edelleen, tavallisten ihmisten elämässä konkreettisesti. Mark 16:17-18 ja John 14:12 Jeesus lupaa Hänen seuraajien keskuudessa jatkuvan ne samat tunnusteot mitä Jeesus teki maan päällä, ollen todistusta Hänestä. Amidan kohdalla tunnusteot eivät seuraa häneen turvautuvia. Näyttäen samankaltaiselta epäjumalalta kuten Baali Elian aikana. Vaikka kuinka Baalin palvojat yrittivät pyytää Baalia vastaamaan rukouksiin hurmostilassa, mitään vastausta ei näkynyt.
Loppukaneettina tiivistäisimme, että historiallinen silminnäkijä aineisto Jeesuksesta evankeliumien ja ulkopuolisen aineiston ja Jeesuksen lupauksien täyttymiset Hänen seuraajilleen todistavat, että Jeesus on todellinen armolla pelastava lunastaja. Kristuksen kuolleista ylösnousemuksensa on Paavalin mukaan suuri todiste, miksi usko Kristukseen pelastaa. 1 Kor 15:12-22:
”12Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleiden joukosta, miten jotkut teistä väittävät, etteivät kuolleet nouse ylös? 13Jos kuolleet eivät nouse ylös, ei Kristustakaan herätetty. 14Ja jos Kristusta ei herätetty, on meidän julistuksemme yhtä tyhjän kanssa samoin kuin teidän uskonne. 15Siinä tapauksessa meidät todetaan epäluotettaviksi todistajiksi, jotka valehtelevat Jumalan herättäneen Kristuksen kuolleista. Sitähän hän ei ole tehnyt, jos kuolleita kerran ei herätetä. 16Jos kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. 17Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, te uskotte turhaan ja olette yhä syntienne vallassa. 18Siinä tapauksessa nekin, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskoen, ovat tuhon omia. 19Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkein säälittävimpiä ihmisiä.
20Tosiasiassa Kristus on esikoisuhri: hänet on herätetty kuolleiden joukosta ensimmäisenä. 21Koska kuolema sai alkunsa ihmisestä, alkoi myös ylösnousemus ihmisestä. 22Niin kuin kaikki kuolevat Aadamin vuoksi, tehdään kaikista eläviä Kristuksen vuoksi.”