Suomen evankelis-luterilainen kirkko piti ylimääräisen piispain kokouksen 12. maaliskuuta jossa ehdotettiin perinteisen avioliittokäsityksen rinnalle samaa sukupuolta olevien parien avioliittokäsitys. Esityksessä on siis tarkoitus mahdollistaa kirkollinen avioliittovihkiminen samaa sukupuolta oleville pareille. Koko esitystä puolsi lähes kaikki piispat, paitsi Lapuan arkkipiispa Matti Salomäki esitti eriävän mielipiteen.
Keskustelu luonnollisesti jatkui kirkolliskokouksessa Turussa 13-17.5. jossa päädyttiin käsitellä asiaa vielä uudestaan ensi kirkolliskokouksessa marraskuussa. Lähetekeskusteluissa käytiin kaikkiaan 67 puheenvuoroa jossa oli piispojen esitystä vastustavia puheenvuoroja kuin myös puoltavia. Lyhyesti mainitakseen esimerkkejä. Arkkipiispa Tapio Luoma korosti että esitys oli pitkäjänteisesti valmisteltu, mahdollistaen rinnakkais olon sillä hänen mielestä kummallekin avioliittokäsitykselle löytyy teologisia perusteluja. Helsingin pappisedustaja Marjut Mulari esitti kriittisen näkökannan esitystä kohtaan. Tosin hän perusteli näkemyksensä liberaalista näkövinkkelistä seuraavin sanoin:
– ”Itse ajattelen, että kirkkojärjestykseen ei tule kirjata oikeutta syrjiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, eikä ihmisiä vahingoittavaa raamatuntulkintaa pidä vahvistaa kirjaamalla se omantunnonkysymykseksi. Ainoa kestävä vaihtoehto on se, että kirkollinen avioliittokäsitys noudattelee luterilaiseen tapaan maallista säätämystä eli Suomen avioliittolakia.”
Saman kaltaista ajatusta toi maallikkoedustaja Hanna Mithiku seuraavanlaisesti:
-”Toivon, että valiokunnissa kysytään sitä, millaisia seurauksia esityksellä on: onko syrjintään sen myötä helpompi vai vaikeampi puuttua, ja tuleeko haavoittava opetus seurakunnissa entistä sallittavammaksi.”
Mikkelin hiippakunnan edustaja Kari Simolin ilmaisi eriävän näkemyksen esitystä kohtaan seuraavanlaisesti:
– ”Kirkko ei voi siunata homoseksuaalisia parisuhteita siksi, että Raamatun mukaan ne eivät ole Jumalan tahdon mukaisia. Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa osoitettaisiin hyväksyntää homoseksuaaliselle elämänmuodolle.”
Samoin katekismusta viitaten Mikkelin hiippakunnan edustaja Vuokko Vänskä esitti kritiikkinsä seuraavanlaisesti:
-”Kristillinen käsitys miehen ja naisen välisestä avioliitosta mahdollistaa lasten kasvattamisen ja turvallisen kodin luomisen heille, niin kuin Katekismuksen neljännen käskyn selityksessä lausutaan: ”Jumalan tahto on, että jokaisella lapsella on isä ja äiti.”
Varsin huolestuttavan kuuloisia puheenvuoroja oli kahdelta esityksen vastustajilta, jotka vetosivat seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyyteen. Heidän sanoituksista tuli käsitys, että heille kelpaisi ainoastaan malli, jossa ei pidetä enää Raamatun mukaista avioliittomallia. Ainoastaan maallista käsitystä kuuluisi noudattaa, vaikka Raamatun ohje on kristityille ensisijaisesti ”enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Apt. 5:29). Helluntailaisena vapaidensuuntien kristittynä uskovana aina ihmettelen sitä, millä perusteella evl. kirkko on palkannut Marjut Mularin kaltaisen tehtävään? Yhtälailla ihmetyttää maallikkoedustajan Hanna Mithikun mahdollisuus edustaa näkemyksiään. Kokouksessa oli toki runsaasti Raamattuun nojautuvia uskovia puolustamassa Raamatun mallia avioliitosta, joka on miehen ja naisen välinen ainoastaan. Kuitenkin evl. kirkon kohdalla näkyy voimakkaasti se, kuinka siellä ei olla muistettu Paavalin neuvoa 1. Kor 5:11-13. Paavali käski Korinton seurakuntaa poistamaan keskuudestaan veljeksi kutsutut, jotka kuitenkin elämäntavoillaan ja opeillaan olivat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Tähän sisältyi haureellisuus ja epäjumalanpalvelus (tarkoittaen samalla tottelemattomuutta), joten ei ole vaikeaa päätellä tältä osin sopivatko nämä uutta käsitystä ehdottavat piispat ja muu suvaitsevaisto kirkolliskokouksessa tähän ryhmään. Nykypäivän kontekstissa näyttäisi olevan tuossa kokouksessa reilujoukko, jotka Paavali käskisi poistettaviksi, niin hurjalta ja ilkeältä kuin se kuulostaakin.
Simolin ja Vänskä osasivat hyvin jo kiteyttää Raamatun linjan avioliittoon, jonka Jeesus selkeästi tunnusti luomiskertomukseen viitaten. ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi ja sanoi: Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja niistä kahdesta tulee yksi liha?”(Matt. 19:4). Kuitenkin aina löytyy niitä saivartelijoita, jotka sanoisivat että Jeesus ei sanonut mitään tuomitsevaa homoseksuaalisuudesta. Ennemminkin kyseinen saivartelu kertoo saivartelijoiden huonosta osallistumisesta uskonnontunneille, jossa eräs keskeinen Kristinuskon oppi, joka kuuluu yleissivistykseen, ei ole mennyt perille. Jumalan kolmiyhteisyys; Isä, Poika ja Pyhä Henki. Mitä Jumalan sana sanoo mitäkin Raamatussa, on kolmiyhteisyydessään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhdessä sanomaa. Jeesus itse vahvisti olevansa luoja Jumala (John 10:30-39; 14:9-11), ja Paavali itse korostaa saaneensa opin jota kertoo itse Jeesukselta (Gal 1:11-13). Nämä kun huomioidaan yhdessä, Paavalin kriittinen suhtautuminen homoseksuaaliseen elämäntapaan Roomalaiskirjeessä (Room 1:26-29) ja ensimmäisessä korintolais kirjeessä (1. Kor 6:9-10) ovat yhtälailla Jeesuksen sanoja. Tätä vielä korostaen lisää 2. Kor. 13:3, kuinka Kristus itse puhuu Paavalissa. Antaen myös vakavan varoituksen Korintin seurakunnalle, että se joka ei usko Paavalin opetuksia, sitä Jumala ei tunnusta omakseen. 1. Kor. 14:38 Paavalin käyttämä kreikan kielen sana ”agneou”, jättää huomiotta, painottaa samaa kieltämistä mitä Jeesus sanoi vertauksessa Matt. 7:23. ”Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois Minun luotani, te laittomuuden tekijät.” Pietari itsekin täydentää 2. Piet 3:15-16 kuinka Paavalin kirjoitukset kuuluvat yhtälailla muiden Raamatun Pyhien Kirjoitusten joukkoon Jumalan sanana.
Luoman väite että toiselle avioliittomallille löytyisi yhtälailla teologisia perusteluja ei oikein vakuuta. Tälle mallille perusteluja näennäisesti voisi löytyä vanhantestamentin eksegetiikan professorin Martti Nissisen teoksesta Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Hänen mukaansa Raamatun aikana ei tunnettu tasavertaista, keskinäiseen rakkauteen, kiintymykseen ja kunnioitukseen kuuluvia homoseksuaalisia suhteita. Paavali puhui kielteiseen sävyyn ainoastaan hyväksikäyttävästä, alisteisesta suhteesta. Tämä näkemys on pitkälti John Boswellin 80-luvun alkupuolella esittämän ”hyväksikäyttötulkinnan” uudelleen kierrättämistä, joka omana aikanaan ei kestänyt kriittistä tarkastelua. Teologi James D.G. Dunn korostaa Paavalin sanamuotojen Room 1:26-27, ”ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden” ja ”kiihkossaan syttyneet toisiinsa” korostavan vahvasti homoseksuaalien oma-aloitteellisuutta halua toimia keskenään vastoin Jumalan tahtoa. Tekstiasu korostaa Paavalin kielteistä kantaa homoseksuaalisten suhteiden keskinäiseen suostumukseen kuin myös tasavertaiseen suhteeseen perustuvien suhteiden muotoihin. Roomalais-kreikkalaisessa kulttuurissa homoseksuaalisuus oli korkeasti arvostettua ja sitä kuvailtiin myönteisesti esimerkiksi Platonin teoksessa Pidot ja Plutarkhoksen laatimassa elämänkerrassa Spartan muinaisesta kuninkaasta Lykorgoksesta. Yhtälailla juutalainen historioitsija Josephus tuomitsi homoseksuaalisuuden käyttäen samaa kieliasua luonnottomuudesta kuten Paavali. Näihin näkemyksiin toisen vuosisadan juutalaisten ja kristittyjen kielteisyydestä tasavertaiseen homoseksuaaliseen yhteyteen yhtyvät myös homoseksuaalit tutkijat Louis Crompton ja Bernadette J. Brooten. Crompton toteaa teoksessaan Homosexuality and Civilization seuraavaa:
– ”Erään tulkinnan mukaan, Paavalin sanoja ei ole suunnattu sitoutuneessa suhteessa eläville ’bona fide’ homoseksuaaleille. Mutta tällainen hyvää tarkoittava lukutapa vaikuttaa väkinäiseltä ja epähistorialliselta. Paavali, kuten kukaan muukaan tuon ajan juutalainen kirjoittaja, ei missään viittaa vähäisessäkään määrin hyväksyvänsä samaa sukupuolta olevien suhteita missään olosuhteissa. Ajatus, että homoseksuaalien keskinäinen kiintymys tekisi suhteesta hyväksyttävän, olisi ollut täysin vieras Paavalille ja kenelle tahansa juutalaiselle tai varhaiselle kristilliselle kirjoittajalle.”
Paavalin vahvin kritiikki homoseksuaalisuudelle Room 1:26-27 perustuu viittaukseen 1. Moos. 1:27 luomiskertomuksen järjestykseen. Paavali korostaa kreikankielen luomiskertomuksessa käytettyjä sukupuoli terminologeja. Miehestä sanaa ”arsenees” ja naisesta ”theleiai”. Osoittaen näillä Jumalan luoneen alunperin seksuaalisen suhteen kuuluvan miehen ja naisen välille. Perustelua vahvistaen käyttämällä kreikan kielistä sanaa ”fysin”, luonnollinen, joka kuvastaa harmonista luonnollisuutta ja järjellistä järjestystä. Sekä miesten että naisten homoseksuaalisten suhteiden kohdalla hän käyttää sanaa ”para fysin”, luonnonvastainen, joka kuvastaa absoluuttista vastakohtaa, harmonista luonnollisuutta rikkovaa. Täten Paavali siis absoluuttisessa mielessä kieltää mahdollisuuden että homoseksuaaliset suhteet olisivat missään muodossa hyväksyttäviä. Ne rikkovat Jumalan luomisjärjestystä ja ihmisen Jumalan kuvaa.
Raamatun valossa toista avioliittokäsitystä ei kuulu loppujen lopuksi ottaa missään muodossa keskusteltavaksi. Se on Jumalan luomaa harmoniaa radikaalisti rikkova, joka edustaa Jumalan tahdosta päinvastaista. Asian pitäisi olla loppuun käsitelty eikä mitään muuteta ja piste. Ne kirkon edustajat jotka eivät suostu Pyhän Hengen inspiroimaa Paavalin kirjoittamaan ja Jeesuksen vahvistamaan sanaan pitäytyä, ei kuuluisi olla kirkossa missään virassa. Kuitenkin vuosien saatossa evl. kirkon lepsu välinpitämätön asenne on antanut uskosta osattomien olla kirkossa joka on johtanut tähän pisteeseen. Vielä edessä toki häämöttää marraskuussa uudet kirkolliskokoukset jossa esitettyä mallia puidaan uudelleen. Mahdollisesti läpi vieden vaikka tyrmäämisen mahdollisuus on edelleen olemassa, mutta epätodennäköisen kuuloista. Maailmalla ollaan jo nähty kuinka lgbtq-myönteisen avioliittomallin tuominen kirkkoon on saanut aikaan eroamisia ja uusien kirkkokuntien muodostumisia. Yhdysvalloissa Metodistikirkosta, United Methodist Church, erkaantui kirkkoja jotka muodostuivat the Global Methodist Church kirkkokunnaksi vuonna 2024. Kirkkokunta lupaa pitäytyvänsä Raamatun avioliittomallissa, eikä koskaan vihi samaa sukupuolta olevia pareja. Sama jakautuminen voi olla mahdollista toteuttaa Suomen evl. kirkosta, mikäli siihen löytyy tahtoa. Suomessa uskonnonvapaus mahdollistaisi jokaiselle, myös Raamatun mallia vastustaville, oman uskonnollisen yhdistyksen ja kirkkokunnan. Vaikka iloitsen siitä että kirkolliskokouksessa on uskallettu puolustaa Raamatun avioliittomallia, pitkittynyt jatkuva uskovien luterilaisten pysyminen epäjohdonmukaisessa kirkossa jaksaa silti edelleen ihmetyttää.
Lähteitä
James D.G. Dunn, Word Biblical Commentary, Romans, 1988, Zondervan.
Ed. Tremper Longman III and David E. Garland, The Expositor´s Commentary, Revised Edition, Romans – Galatians, 2008, Zondervan Academics.
Kirkko ja Pride – Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta – Seurakuntalainen
Raamattu on Jumalan inspiroimaa sanaa – mitä sillä tarkoitetaan? – Patmos.fi
United Methodists Lose 1,800 Churches in Split Over LGBT S…… | News & Reporting | Christianity Today
Conservative Methodists Launch Global Methodist Church…… | News & Reporting | Christianity Today