Ne joilla on ollut lemmikkejä, ovat varmaan kiinnittäneet huomiota rakkaiden karvapallojen kiintymyksen osoituksiin. Vanhempieni tyttö kissa, Minni, on osoittanut tällaista joka on söpön huvittavaa. Minnillä on pakonomainen tarve seurata äitini puuhasteluja ja seuraa vaikka minne. Pyykkiä pestessä ollaan pyykkituvassa, kokatessa keittiöllä, puutarhassa puutarhaa hoitamassa eli kaikkialla ”auttamassa” äitiä askareissa. Huomioon pantavaa on myös se, että Minni tunnistaa kun häntä kutsutaan. Tähän käytökseen löytyy hyvin yksinkertainen selitys, joka on hyvin samanlainen kuten Jeesuksen vertaus hyvästä paimenesta.
John 10:14-18
”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, 15niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. 16Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.17»Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin. 18 Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.»”
Mikä näissä on muka yhteistä? Jeesuksen ajan lampaiden paimentamisessa oli tärkeää opettaa lampaat tunnistamaan paimen äänestä ja saada ne seuraamaan häntä. Paimen oli valmis suojelemaan lampaita monilta pedoilta, joista hyvänä esimerkkinä on Daavidin rohkeus paimenena. Daavid uskalsi puolustaa lampaita karhuilta, leijonilta ja muilta pedoilta meidän mittapuun mukaan vaatimattomilla varusteilla.
Minni kissan kohdalla tapahtuu huomaamatta vastaavanlaista hyvää paimentamista. Minni on lähellä äitiäni ja seuraa äitiäni koska Minni kokee äitini turvalliseksi, johonka on hyvä turvautua ja seurata. Jeesuksen vertauksen hyvä paimenuuden lampaat käyttäytyvät samoin. Lampaat ovat Jeesuksen, eli itse Jumalan, huolenpidossa ja seuraavat Häntä. Ja nämä lampaat ovat Hänen lunastukseen turvautuneita ihmisiä, eli Jeesuksen vapahtajakseen ottaneet uskovat. Jeesuksen lunastukseen turvautuminen on myös antautumista hyvän paimenen johdatuksen alaisuuteen, jonka lopullinen päämäärä on taivaankoti, ja siitä vielä uusi maa ja uusi taivas. ( 2 Piet 3:13)
Toki elämä ei ole helppoa niilläkään jotka ovat turvautuneet Jeesuksen sovitukseen, mutta on aivan erilaista mennä vaikeuksien kautta eteenpäin, kun Jeesus on otettu vastaan elämäämme paimeneksi. Hepr 2:18 ja 4:14-16 kuvailevat kuinka Jeesus itse kävi kärsimyksen tien ja tietää miltä tuntuu olla kiusauksissa ja vaikeuksissa. Hän ymmärtää miten pahalta voi meistä elämä silloin tällöin tuntua. Tämän takia Hän tietää kuinka kuuluu meitä auttaa eteenpäin vaikeuksien yli. Se apu ei näytä meidän silmissä aina siltä mitenkä me toivoisimme sen avun näkyvän, mutta Room 8:28 mukaan Hän toimii meidän kaikissa asioissamme parhaaksi. Tämä on inhimillisesti ajateltuna vaikeaa uskoa, mutta Jumala on luvannut että Hän ei valehtele, jos on luvannut jotain meille. Hepr 6:14-18 Abrahamille annetuissa lupauksissa Jumala on vannonut itsensä kautta että Hän pitää lupauksensa. Tämä sama koskee muissakin Hänen lupauksissa, kun pysymme Hänessä. (John 15:4-6, Fil 2:13, Matt 28:18)
Useat ihmiset maailmassa ovat löytäneet uuden suunnan kun he ovat antaneet elämänsä Jeesukselle. Alkoholistit ovat päässeet alkoholista eroon, narkomaanit huumeista eroon ja varkaat päässeet takaisin kunnialliseen työelämään. Myös niiden kohdalla on löytynyt uusi suunta, jotka eivät ole tahallisesti möhlineet, mutta muuten ovat kokeneet olleensa hukassa. Jo nyt Jumala haluaa konkretisoida johdatusta hyvänä paimenena sinun elämässäsi. Se ei ole aina helppoa, mutta Hän on luvannut antaa meille voiman päästä eteenpäin. (Jes 41:10, 2 Piet 1:3) Vielä vain sinun pitäisi ottaa se rohkea askel, ja pyytää Hänet elämääsi paimeneksi, vapahtajaksi. Ainoastaan Jeesus itse on tie ikuiseen elämään, samalla ainut tie joka antaa sinun elämääsi johdatuksen. (14:6-7)